Taas on se aika. En saa tolkkua päässäni pyörivästä ajatusmyrskystä. Paljon asioita. Paljon kysymyksiä. Paljon tapahtumia elämässä. Paljon toiveita, unelmia ja tavoitteita. Liian vähän aikaa, liian lyhyt kesä. Siksi blogi taukoilee.
Törmäsin tällaiseen kuvaan, jonka tekstissä on paljon sanomaa.
Sitä jää miettimään. Miettimään elämää. Ja taas ajatusmyrsky. Ja tunnemyrsky. Ja olen onnellinen. Olen onnellinen tässä. Kunpa saisi ajan pysäytettyä. Tähän.
Pelkäsin pienenä kuolemaa ja edelleen, jos rupean oikein miettimään. Teininä aikuisuus ei tuntunut läheiseltä. Elämä tuntui loputtomalta. Lapsuus tuntui olevan siinä. Nyt kun olen nuori aikuinen ja muistelen lapsuutta. Se alkaa tuntua kaukaiselta. Kun katselee kaduilla huolettomasti juoksevia ja nauravia lapsia, muistaa jotain miten joskus lapsena jonkun asian ajatteli. Tuntuu hassulta. Tuntuu kaukaiselta. Ajattelinpa hassusti. Siltä tuntui olla lapsi. Pelottaa, että joskus unohdan sen tunteen. Se tuntuu jo nyt niin kaukaiselta.
Pelottaa, että nuoruus loppuu liian nopeasti. Että liikaa asioita jää tekemättä. Toisaalta on ihanaa vanheta. En haluaisikaan enää olla lapsi. Tai teini. Vanhenemisessa on omat hyvät puolensa. On ihanaa itsenäistyä. On ihanaa tuntea itsensä paremmin, olla itsevarmempi. Mutta pelkään ryppyjä.
Tänä kesänä... Olen katsonut tämän videon liian monta kertaa. Olen ollut töissä liian monta tuntia. Olen syönyt jätskiä liian paljon. Olen käynyt pääsykokeissa. Olen käynyt treffeillä ja nukkunut saman pojan vieressä. Olen lakannut varpaankynnet pinkeiksi ja ostanut monta kesätoppia. Olen himoinnut monia kesäkenkiä ja ostanut yhdet korkokengät. Olen säästynyt melkein kokonaan itikanpuremilta ja nähnyt lokkien lentävän ylitseni. Olen ajanut autolla, joka oli kuin sauna. Olen käynyt pyöräilemässä ja haaveillut tatuoinnista niskaan. Olen jättänyt television katsomisen kokonaan ja nauranut vedet silmissä. ♥
Törmäsin tällaiseen kuvaan, jonka tekstissä on paljon sanomaa.
Sitä jää miettimään. Miettimään elämää. Ja taas ajatusmyrsky. Ja tunnemyrsky. Ja olen onnellinen. Olen onnellinen tässä. Kunpa saisi ajan pysäytettyä. Tähän.
Pelkäsin pienenä kuolemaa ja edelleen, jos rupean oikein miettimään. Teininä aikuisuus ei tuntunut läheiseltä. Elämä tuntui loputtomalta. Lapsuus tuntui olevan siinä. Nyt kun olen nuori aikuinen ja muistelen lapsuutta. Se alkaa tuntua kaukaiselta. Kun katselee kaduilla huolettomasti juoksevia ja nauravia lapsia, muistaa jotain miten joskus lapsena jonkun asian ajatteli. Tuntuu hassulta. Tuntuu kaukaiselta. Ajattelinpa hassusti. Siltä tuntui olla lapsi. Pelottaa, että joskus unohdan sen tunteen. Se tuntuu jo nyt niin kaukaiselta.
Pelottaa, että nuoruus loppuu liian nopeasti. Että liikaa asioita jää tekemättä. Toisaalta on ihanaa vanheta. En haluaisikaan enää olla lapsi. Tai teini. Vanhenemisessa on omat hyvät puolensa. On ihanaa itsenäistyä. On ihanaa tuntea itsensä paremmin, olla itsevarmempi. Mutta pelkään ryppyjä.
Tänä kesänä... Olen katsonut tämän videon liian monta kertaa. Olen ollut töissä liian monta tuntia. Olen syönyt jätskiä liian paljon. Olen käynyt pääsykokeissa. Olen käynyt treffeillä ja nukkunut saman pojan vieressä. Olen lakannut varpaankynnet pinkeiksi ja ostanut monta kesätoppia. Olen himoinnut monia kesäkenkiä ja ostanut yhdet korkokengät. Olen säästynyt melkein kokonaan itikanpuremilta ja nähnyt lokkien lentävän ylitseni. Olen ajanut autolla, joka oli kuin sauna. Olen käynyt pyöräilemässä ja haaveillut tatuoinnista niskaan. Olen jättänyt television katsomisen kokonaan ja nauranut vedet silmissä. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti