 |
| Lähde |
Olen hiljattain löytänyt uuden lempikirjailijani. Riikka Pulkkisen. Tai no hassua ehkä, että kutsun häntä lempi-liitteellä. Sillä enhän ole lukenut yhtään hänen kirjaansa. (Joojoo tässä kohtaa kuuluu nauraa) Olen lukenut useita lehtiartikkeleita hänestä eri naistenlehdistä. Hän on minusta salaperäinen ja mielenkiintoinen. Tunnen jonkinlaista vetoa hänen ajatusmaailmaansa. Haluan ahmia lisää lisää ja lisää. Eilen luin vanhoista Kauneus&Terveys -lehdistä hänen Iiris Lempivaara -jatkokertomusta. Ensimmäistä kertaa. Ne iskivät heti. Haluan lisää! Seuraavaksi suuntaan metsästämään hänen kirjaansa.
Kauneus&Terveys -lehden numerossa 9/2010 kyseisessä jatkokertomuksessa käsiteltiin odottelua, matkalla oloa elämässä. Tunnistin itseni. Nykyään olen aina matkalla. Odottelen. Kuten Iiris Lempivaarakin. Hän sanoo, ettei ole oppinut perille saapumisen taitoa. En minäkään. Iiris Lempivaara sanookin sen osuvasti:
"Lapsena odotin äitiä kotiin, syntymäpäivää, kesää, talvea, pulkkamäkeä. Teini-iässä odotin rintojen kasvamista ja kuukautisia. Kuukautisten alettua odotin poikaa, johon rakastua, yhden pojan tavattuani odotin toista, kolmatta. Parhaan ystäväni Elinan kanssa odotimme läpi yläasteiän täysi-ikäisyyttä, mutta kahdeksantoistavuotissyntymäpäivänäni huomasin kääntäväni katseeni kohti yliopisto-opintoja ja New Yorkia, Pariisia, maan äärtä."
Kuulostaako tutulta? Minun korvaani ainakin. Iiriksen sisko puolestaan on onnellinen eikä etsi. Hän on toteuttaja. Hänellä on perille saapumisen taito. Ja hän haastoikin Iiriksen listaamaan asioita, jolloin hän on perillä. (Perillä ei voi olla odottaessa)
Kertomuksen luettuani innostuin pohtimaan minun Perillä-listaani. Siihen lukeutuvat:
1. Parturissa hiustenvärjäyksen pesuvaihe, kun parturi hieroo päänahkaa, 2. Kiireetön aamiainen kupillisen kahvia ja hyvän lehden kera, 3. Hetki, kun nauraa ystävänsä kanssa vedet silmissä, kun poskilihaksiin ja vatsaan sattuu eikä naurulle näy loppua, 4. Ensimmäiset kahdenkeskeiset hetket ihastuksen kanssa, ne hetket, kun mahassa tuntuu perhosia, 5. Hyvästä ruuasta nauttiminen . . .
Haastankin nyt teidät kertomaan, mitä asioita teidän Perillä-listaan kuuluu! ♥
3 kommenttia:
Mun oli pakko tulla taas kommentoimaan, kun jäin todella miettimään mun listaa.. Ekana tietysti metsästin Kauneus & Terveys sivuilta tuon jatkokertomuksen. aivan ihana! Ja listaa oli muuten tosi vaikea keksiä, hetkiä jolloin olen onnellinen ja tyytyväine juuri siinä, enkä kaipaa mihinkään muualle.
Olin perillä..
1) maatessani syyskuun iltoina mökkilaiturillamme, kietoutuneena vilttiin ja tuijotellessai tähtiä pikkuveljeni kanssa.
2) ollessani sateisessa suomen metsässä juoksulenkillä
3) istuessani yön pikkutunneilla lähimpien tyttöystävieni kanssa keskustelemassa elämän tarkoituksesta
4) maatessani etelän lomamatkalla aurinkotuolissa rentouttavaan hömppäkirjaan uppoutuneena
5) eksyessäni louvreen ilman karttaa ja päämäärää, löytäen toinen toistaan näyttävämpiä taideteoksia.
Kiitos tästä, pitääkin alkaa miettimään useammin näitä onnen hetkiä, ei sais olla näin vaikeeta keksiä niitä..
ainiin, mikäli sua kiinnostaa miettiä mikä hymyilyttää, sulle on mun blogissa hymy-haaste!
Minulla on yöpöydällä ollut pitkään odottamassa Riikka Pulkkisen Raja. Jospa tarttuisin siihen jo.
Tämä oli tosi mielenkiintoinen postaus, Kia. Itse olen miettinyt odottamista paljon. Ennen odotin, kaikkea. Seuraavaa päivää, viikkoa, kuukautta, vuotta...jotain tulossa olevaa tapahtumaa, matkaa tai hetkeä. Oli vaikeaa elää hetkessä.
Muistan kun ehkä puolitoista vuotta sitten istuin junassa matkalla töihin ja minut valtasi hassu, ihana olo. Alkoi hymyilyttämään ja onnellinen olo nousi koko kehoon. Tajusin sillä hetkellä etten odottanut mitään! Muut junassa olevat varmaan ihmettelivät että mitä oikein hymyilin. Olin niin onnellinen siitä tiedosta, että soitin äidilleni ja innoissani selitin että "Mä en odota mitään!!!". Äiti varmaan ajatteli että nyt se on seonnut. Mutta myöhemmin tuosta tapahtumasta ehkä puoli vuotta äiti soitti ja kysyi että mikä se oivallus olikaan mikä sulle tuli mieleen silloin kerran kun soitit, että hän haluaisi kuulla vielä uudestaan. :)
Olen siis oppinut elämään hetkessä ja se on ihana taito, mutta vaatii toki aina välillä harjoittelua tai asian muistuttamista itselleen, että keskity hetkeen, tämä hetki on nyt ja se on tärkeä. :)
Kiitos, että jaat näitä ihania ajatuksiasi täällä, Kia!
Voi kiitos teille molemmille! Ihana kuulla, jos näistä pohdinnoistani on iloa muillekin. Haluan myös kiittää kaikkia, jotka osallistuvat pohdintoihini kommenteillaan ja jakaen omia kokemuksiaan! :)
Linda: Ihan totta puhut! Minulla kävi aluksi ihan samoin ja mietin myös, että ei pitäisi olla niin vaikeaa keksiä omia onnenhetkiä. Nyt olen viimeisen vuoden aikana pyrkinyt aina silloin tällöin palauttamaan mieleeni, mitkä asiat tekevät minut onnelliseksi juuri nyt. Pikkuhiljaa näiden asioiden huomaaminen helpottuu. Ja olen huomannut myös sen, että omaa hyvinvointia lisää, kun näitä onnenhetkiä ripottelee arjen sekaan! :)
Saija: Minunkin pitäisi hankkia tuo Raja käsiini!
Kiitos näistä ajatuksistasi. Olen pohtinut samoja asioita itsekin, mutta on aina kiva kuulla niistä myös toisten kokemuksia. Tosiaan itseään joutuu välillä kovastikin muistuttamaan tästä hetkestä. Minulla on vielä matkaa tuohon taitoon, mutta onnistumisiakin on tapahtunut. Yksi yö ihan tässä lähiaikoina istuin lattialla ja katselin ikkunasta ulos taivasta vasten huojuvia puita. Taivaanrannassa näkyi vielä kajastus auringosta. Tuli jotenkin levollinen ja onnellinen olo, keskityin vain siihen hetkeen.
Ihanaa kesää molemmille, nautitaan siitä! :)
Lähetä kommentti