Jee, huippua että oot takaisin! :) Kommenttisi oli ylipiristävä yllätys kaiken kaaoksen keskelle, jota käyn parhaillaan läpi. Ilon pikku murusia pitää keräillä sieltä mistä ne milloinkin löytyvät. :)
Mä oon piilottanut blogini pari vuotta sitten, nykyään jatkan elämän pohdintaa vain oman päiväkirjani sivuilla. Olen tosin harkinnut tässä viimeisen puolen vuoden sisällä vakavissani sitä, että palaisin takaisin blogin pariin. Halu kirjoittaa on suuri, ja halu jakaa ajatuksia samalla tavalla ajattelevien kanssa motivoi sitäkin enemmän. Toinen mitä olen pitkään pohtinut on paluu kirjeenvaihtokavereihin. :)
Hullua miten blogisiskon paluu voi saada kylmät väreet ja ilonkyyneleet aikaan. :) Upeinta tässä on se, että ilmaannuit takaisin juuri oikealla hetkellä. Rakastan näitä elämän käänteitä.
Huh, kyllä sun sanat vaan lämmittää. Tuntuu ihan kehossa asti. Oon tässä jo jonkin aikaa ollut ja vaan hymyillyt ihan intona, joten ilo on kyllä ehdottomasti molemminpuoleinen! :) Ihana kuulla, että onnistuin piristämään sua. Tsemppiä sulle ihan hirmuisesti kaaoksen keskelle, mitä se sit ikinä onkaan, mitä läpi käyt. En tiedä, onko tästä mitään lohtua ja varmasti itsekin tiedät, mutta asioilla on tapana järjestyä. Oli se sitten kuinka iso kaaos tahansa, aina ne asiat lopulta järjestyy tavalla tai toisella. Sellainen se elämä on, ensin vähän sekoittelee pakkaa, joskus taas ihan rytinällä ja sit kuitenkin lopulta yllättää. Ja se yllätys on usein jotain sellaista, mitä ei osannut edes kuvitella. No just nimenomaan niitä elämän käänteitä, joihin säkin viittasit.
Jos päätät palata blogikirjoittelun pariin, niin mä tuun todella mielelläni sun tekstejä ja ajatuksia taas lukemaan. :)
Mulla on vielä pohdinnan alla, mitä tuun tekemään blogin suhteen. Teenkö paluun ja jos niin minkälaisen. Halu kirjoittaa pohdintoja elämästä ja kasvusta on edelleen kova. Se, onko tämä blogi vielä se paikka vai sitten jokin muu tapa, jää vielä mun mietintään. Vai vaatiiko blogi vaan jonkun uudistuksen, jotta se olisi enemmän nykyisen itseni näköinen. Mäkin oon miettinyt tuota kirjeenvaihtoa! Se olisi yksi ihan mahtava keino jakaa ajatuksia. Yksi kirjekaveri ulkomailta mulla on edelleen lähes kymmenen vuoden takaa, mutta oon jo pidemmän aikaa kaivannut toistakin. :)
Mä toki ilmottelen sulle sitten jos päätän palailla kirjoittelemaan - saattaa olla että teen asiat silloin virallisesti täysin anonyyminä. On helpompaa kirjoittaa täällä internetin maailmakaikkeudessa herkistä asioista ilman että tulee linkitetyksi siihen työ-minään ja "viralliseen" puoleen. Toisaalta, seison toki sanojeni takana anonyyminäkin. :)
Joo-o, elämän osaset on loksahdelleet viimevuoden aikana ensin kohdilleen ja nyt tuntuu, että korttitalo hajookin kokonaan. Vaikeinta on tehdä päätöksiä. Tuntuu, että oman jaksamisen rajoilla on vaikeuksia olla läsnä itselleen ja kuulla mitä sisin sanoo. Haluaisin aikaa, haluaisin pysäyttää kaiken ja miettiä hetken. huh, kyllä kaikki järjestyy juuri niinkuin pitääkin. haluaisin vain kaivaa jostain sen rohkeuden tehdä sen päätöksiä.
Uudistukset tekevät aina hyvää, mutta myönnän myös, että palailen näihin sun vanhoihin juttuihin kerta toisensa jälkeen. ne toimiii niin hyvin, kun antavat tilaa omalle ajattelulle ja omille kokemuksille sekä reflektoinneille. Vähemmän on todellakin enemmän! Kirjekaveria täälläkin etsitään. :)
Ymmärrän sun ajatukset tuosta blogin kirjoittelusta anonyyminä. Itsekin vähän samantyyppisistä syistä aloitin aikoinaan ja jatkanut anonyyminä kirjoittelua, mutta kuitenkin kaikki kirjoitukset ovat aina olleet omasta elämästä ja oikeita ajatuksiani. Anonyyminä oon uskaltanut mennä niihin henkilökohtaisempiinkin asioihin. Ihailen kyllä ihmisiä, jotka uskaltavat kirjoittaa julkisesti omilla kasvoillaan herkistäkin asioista.
Tuosta sun tilanteestasi ja päätöksenteosta mulla heräsi ajatuksia, joista voisin ehkä kirjoittaa blogin puolelle (toki siis yleisellä tasolla ja omakohtaisesti), jos vaan saan niistä ajatuksista kyhättyä jonkinlaisen kokonaisuuden. Ja kiitos, onpa mukava kuulla, että mun vanhoista kirjoituksista on ollut hyötyä. :)
Ei sua kiinnostaisi alkaa kirjeenvaihtoon mun kanssa? Jos kiinnostaisi, niin laita mulle tänne viestiä: kiaada@outlook.com :)
tässä on elämä niin sekaisin, että tuntuu että nyt tarvittaisiin aikalisä ja syväänhengitys että saadaan asiat järjestymään. Kirjoittelen sulle lähiaikoina. :)
8 kommenttia:
Hei Kia.
Mitä sulle kuuluu? Jostain syystä, oot ehkä ainoa ketä oon jääny kaipaamaan blogimaailmasta.
Hei Linda. Vetää ihan sanattomaksi sun sanat. Kiitos ♥
Että mitä mulle kuuluu. Kiitos hyvää. En tiedä, mistä aloittaisin tai miten kaiken tiivistäisin, joten ehkä uusin blogiteksti kertoo paremmin.
Oon joskus blogiini palatessa yrittänyt löytää blogisi lukeakseni kirjoituksiasi, mutta en ole löytänyt. Mitä sulle kuuluu Linda? Vieläkö kirjoitat?
Jee, huippua että oot takaisin! :) Kommenttisi oli ylipiristävä yllätys kaiken kaaoksen keskelle, jota käyn parhaillaan läpi. Ilon pikku murusia pitää keräillä sieltä mistä ne milloinkin löytyvät. :)
Mä oon piilottanut blogini pari vuotta sitten, nykyään jatkan elämän pohdintaa vain oman päiväkirjani sivuilla. Olen tosin harkinnut tässä viimeisen puolen vuoden sisällä vakavissani sitä, että palaisin takaisin blogin pariin. Halu kirjoittaa on suuri, ja halu jakaa ajatuksia samalla tavalla ajattelevien kanssa motivoi sitäkin enemmän. Toinen mitä olen pitkään pohtinut on paluu kirjeenvaihtokavereihin. :)
Hullua miten blogisiskon paluu voi saada kylmät väreet ja ilonkyyneleet aikaan. :) Upeinta tässä on se, että ilmaannuit takaisin juuri oikealla hetkellä. Rakastan näitä elämän käänteitä.
Huh, kyllä sun sanat vaan lämmittää. Tuntuu ihan kehossa asti. Oon tässä jo jonkin aikaa ollut ja vaan hymyillyt ihan intona, joten ilo on kyllä ehdottomasti molemminpuoleinen! :) Ihana kuulla, että onnistuin piristämään sua. Tsemppiä sulle ihan hirmuisesti kaaoksen keskelle, mitä se sit ikinä onkaan, mitä läpi käyt. En tiedä, onko tästä mitään lohtua ja varmasti itsekin tiedät, mutta asioilla on tapana järjestyä. Oli se sitten kuinka iso kaaos tahansa, aina ne asiat lopulta järjestyy tavalla tai toisella. Sellainen se elämä on, ensin vähän sekoittelee pakkaa, joskus taas ihan rytinällä ja sit kuitenkin lopulta yllättää. Ja se yllätys on usein jotain sellaista, mitä ei osannut edes kuvitella. No just nimenomaan niitä elämän käänteitä, joihin säkin viittasit.
Jos päätät palata blogikirjoittelun pariin, niin mä tuun todella mielelläni sun tekstejä ja ajatuksia taas lukemaan. :)
Mulla on vielä pohdinnan alla, mitä tuun tekemään blogin suhteen. Teenkö paluun ja jos niin minkälaisen. Halu kirjoittaa pohdintoja elämästä ja kasvusta on edelleen kova. Se, onko tämä blogi vielä se paikka vai sitten jokin muu tapa, jää vielä mun mietintään. Vai vaatiiko blogi vaan jonkun uudistuksen, jotta se olisi enemmän nykyisen itseni näköinen. Mäkin oon miettinyt tuota kirjeenvaihtoa! Se olisi yksi ihan mahtava keino jakaa ajatuksia. Yksi kirjekaveri ulkomailta mulla on edelleen lähes kymmenen vuoden takaa, mutta oon jo pidemmän aikaa kaivannut toistakin. :)
Mä toki ilmottelen sulle sitten jos päätän palailla kirjoittelemaan - saattaa olla että teen asiat silloin virallisesti täysin anonyyminä. On helpompaa kirjoittaa täällä internetin maailmakaikkeudessa herkistä asioista ilman että tulee linkitetyksi siihen työ-minään ja "viralliseen" puoleen. Toisaalta, seison toki sanojeni takana anonyyminäkin. :)
Joo-o, elämän osaset on loksahdelleet viimevuoden aikana ensin kohdilleen ja nyt tuntuu, että korttitalo hajookin kokonaan. Vaikeinta on tehdä päätöksiä. Tuntuu, että oman jaksamisen rajoilla on vaikeuksia olla läsnä itselleen ja kuulla mitä sisin sanoo. Haluaisin aikaa, haluaisin pysäyttää kaiken ja miettiä hetken. huh, kyllä kaikki järjestyy juuri niinkuin pitääkin. haluaisin vain kaivaa jostain sen rohkeuden tehdä sen päätöksiä.
Uudistukset tekevät aina hyvää, mutta myönnän myös, että palailen näihin sun vanhoihin juttuihin kerta toisensa jälkeen. ne toimiii niin hyvin, kun antavat tilaa omalle ajattelulle ja omille kokemuksille sekä reflektoinneille. Vähemmän on todellakin enemmän! Kirjekaveria täälläkin etsitään. :)
Ymmärrän sun ajatukset tuosta blogin kirjoittelusta anonyyminä. Itsekin vähän samantyyppisistä syistä aloitin aikoinaan ja jatkanut anonyyminä kirjoittelua, mutta kuitenkin kaikki kirjoitukset ovat aina olleet omasta elämästä ja oikeita ajatuksiani. Anonyyminä oon uskaltanut mennä niihin henkilökohtaisempiinkin asioihin. Ihailen kyllä ihmisiä, jotka uskaltavat kirjoittaa julkisesti omilla kasvoillaan herkistäkin asioista.
Tuosta sun tilanteestasi ja päätöksenteosta mulla heräsi ajatuksia, joista voisin ehkä kirjoittaa blogin puolelle (toki siis yleisellä tasolla ja omakohtaisesti), jos vaan saan niistä ajatuksista kyhättyä jonkinlaisen kokonaisuuden. Ja kiitos, onpa mukava kuulla, että mun vanhoista kirjoituksista on ollut hyötyä. :)
Ei sua kiinnostaisi alkaa kirjeenvaihtoon mun kanssa? Jos kiinnostaisi, niin laita mulle tänne viestiä: kiaada@outlook.com :)
:) voi kirjoitan mielelläni sun kanssa.
tässä on elämä niin sekaisin, että tuntuu että nyt tarvittaisiin aikalisä ja syväänhengitys että saadaan asiat järjestymään. Kirjoittelen sulle lähiaikoina. :)
Mukavaa viikkoa!
Oi kun kiva :) Kirjoittele vain ihan rauhassa, kun ehdit. Jään odottelemaan sun viestiä. :)
Iloa sunkin viikkoon ja toivottavasti saat edes hetkittäisiä pysähdyksiä kaikesta huolimatta, tsemppiä!
Lähetä kommentti