 |
| Lähde |
Kuunnelkaa nämä sanat. Niin tiedätte, miltä minusta tuntuu. Törmäsin tähän biisiin äsken ensimmäistä kertaa, vahingossa. Pysähdyin kuuntelemaan sanoja. Ihmettelin, kuinka sanat kertoivat juuri siitä, mitä tunnen nyt, mitä olen tuntenut jo jonkin aikaa. En ole ymmärtänyt tätä tunnetta, mutta nyt ymmärrän. Olen kadoksissa, kadoksissa itseni kanssa. En saa otetta tästä hetkestä. Aika vaan lipuu ohitseni ja se pelottaa. Ainoa hetki, jolloin sain ajan pysähtymään, on kun katselin aamulla vieressäni nukkuvaa ihmistä. Hieman raollaan olevat huulet, rauhallinen tuhina ja voimakas käsi, joka on kietoutunut hellästi ympärilleni. Olisin voinut jäädä siihen ikuisesti. Mutta tiedän, ettei se tule toistumaan enää. Ei hänen kanssaan. Surettaa. ♥
5 kommenttia:
Mulla on tällä hetkellä aika samanlaiset fiilikset. Tuntuu, että elämä lipuu ohi ja mä katselen vaan sivusta. Kaivaten. En kerkii mukaan - vähän kun hyppäis kavereiden kanssa hyppynarua, ja empii kokoajan milloin pitäs juosta sisälle ja alkaa hyppiä..
Mulla oli suuret odotukset Helsinkiin muuton tiimoilta, kun "kaikki" kaverit on täällä. Nyt oon tajunnu, että eipä mulla täällä niin ylipaljoa niitä kavereita ookkaan. Ja niilä harvoilla on ne omat uudet kaveripiirit.. Onneksi sain koirani sunnuntaina asustamaan taas luokseni. Tuntuu, että elämällä ja arjella on taas selkäranka. :)
Kyllä asiat järjestyy; välillä pitää olla hukassa, että näkee selvemmin sen polun mille pyrkii. Tietää mitä tavoittelee. Halit!
Linda:
Jotenkin tuo tunne vaan saa vielä suuremman mittakaavan, koska on kesä. Ja kesä tuntuu myös menevän vaan ohi ilman, että ehtii tarpeeksi nauttia ja ymmärtää. Ihan eri tavalla kuin ennen.
Ihana kuulla, että sait koirasi asustamaan luoksesi. Uskon, että niitä ystäviäkin alkaa pikkuhiljaa kertyä. Alku on aina vaikein. Itselläni pian sama edessä, kun muutan yksin uuteen kaupunkiin.
Oikeassa olet; asiat järjestyy aina, tavalla tai toisella. Ja näin tulee tapahtumaan meille molemmille. :) Kiitos taas sanoistasi, tuli hyvä mieli.
Halit sinullekin!
Voi Kia! En voisi enempää yhtyä kirjoittamaasi! Itse en voi näistä asioista blogiini kirjoittaa koska moni tuttu sitä lukee, mutta onneksi voin sentään vaihtaa ajatuksia täällä kommenttiboxissa. Biisiä en uskalla edes nyt kuunnella koska tiedän että alkaisin itkeä, ja nyt en vain voi itkeä. Olen itkenyt jo 2 päivää, ja se saa nyt riittää hetkeksi..
Haleja, ja ihana tietää että joku tietää miltä musta tuntuu, just nyt.
Muistan tämän tunteen.. Kyllä se siitä.
Pahoittelut myöhäisestä vastauksesta! Taas tapahtuu kaikkea niin paljon hyvä, että ehtii pysyä itsekään mukana.
Miss M:
Voi Miss M, haleja sinullekin!! Lohduttavaa tietää, että jostakusta muustakin tuntuu samalta, vaikka toisaalta en haluaisi, että kenestäkään tuntuisi tuolta. Ymmärrän! Onneksi voit kuitenkin kirjoittaa täällä ja muista, että kommenttisi ovat aina tervetulleita tänne. :) Ja jos siltä tuntuu, niin sähköpostiakin saa minulle laittaa. Ne pysyvät aivan varmasti vain ja ainoastaan minun tietonani. Voimia sinulle, toivottavasti nyt on jo hieman parempi!
Jannika:
Alkaa jo pikkuhiljaa helpottaa. :)
Lähetä kommentti